Hei.

Nimeni on Sini, ja olen kärsinyt vakavasta pentukuumeesta jo useamman vuoden ajan. Ensin se tuli ihan pienenä ajatuksena. "Fantsusta tulee pian jo iso tyttö." En aluksi edes huomannut sairastavani sitä. Vähitellen siitä on tullut yhä suurempi ja suurempi osa elämääni. "Fantsulle olisi niin kiva saada seuraa!" Nykyään minun on hyvin vaikea keskittyä oikeaan elämääni, sillä pennut pyörivät ajatuksissani jatkuvasti.
 

Mieluiten tahtoisin sellaisen laiskanpulskean söpöläisen, joka tykkäisi vain röhnöttää sylissä. Voisin ottaa sen kaikkialle mukaani. Se sujahtaisi kätevästi laukkuun tai hihnan päähän. Voisin pukea sen pinkkiin. Fantsulle on niin vaikeaa löytää tarpeeksi isoja vaatteita eikä sitä oikein viitsisi ottaa mukaan kaupungille... :P 

Tämä, josta kärsin joka päivä, on vain sitkistynyt vuosien varrella. Tiedän, etten saa mielenrauhaa ennen kuin saan uuden koiran. 8D

Perheemme parempi puolisko on luonnollisesti välttynyt tältäkin sairaudelta... :D