Menimme perjantaina tapaamaan Möffeä, entistä kääpiövillakoiraani (kasvoi keskikokoisen kokoiseksi), joka asuu Turussa, mutta oli hoidossa Vantaalla. :) Luovuimme Möffestä, kun lähdin vaihto-oppilaaksi, ja äitini koki, ettei jaksa hoitaa koiraa PLUS hyvä ystäväperheemme taas oli koiran tarpeessa.


Se oli jo aivan harmaa (ja trimmauksen tarpeessa), vaikka onkin vasta nelivuotias. Möffen oikea väri on ruskea.


Möffe oli kuin toinen koira, se ei enää hyppinyt vimmatusti, kun tuli uusia ihmisiä, sitä ei kiinnostanut Fantsun kanssa leikkiminen, ja se vain oli. Ennen Möffe juoksi kaikkea ja kaikkia päin ja riehui 24/7. Möffe ei myöskään reagoinut minuun millään tavoin, Akselinkin rapsutukset kelpasivat paremmin. Äitini oli käynyt vierailemassa Möffen luona edellispäivänä, ja Möffen hoitajat kertoivat, että sen sydän oli alkanut heti pamppailemaan kovempaa jo äitini äänen kuullessaan. Olin kovin katkera. :( Akseli tosin lohdutti, että ehkä se kokee minun hylänneen laumamme, ja täten ei halua olla hyvää pataa kanssani. :/


Onneksi herkuttelu oli vieläkin mieleen, koirat saivat nuolla jäätelöpaketin.


Fantsun mielestä jäätelö oli vähän liiankin hyvää... Yritimme olla ovelia ja piilottaa nuoltu jäätelöpaketti pöytäliinan sopukoihin.