Se alkoi aivan harmittomalla nuoleskelulla. Tätä jatkui kaksi päivää. Toisena päivänä katselin sitä, ja näytti aivan siltä, että se pureskeli tassuaan. Siis aivan Möffe (entisen koirani)-syndroomaista. Sillä oli nimittäin ilkeä tapa "syödä" tassujaan ihan muuten vain, eläinlääkäreiden mukaan siinä ei ollut mitään ihmeellistä. Välillä se saattoi syödä tassujaan niin kovaa, että se vikisi. Kokeilimme DAP-suihketta, erilaisia ruokia ja tassurasvoja, mutta eipä mikään niistä näyttänyt tehoavan. :/

 

Noh, takaisin Fantsuun. Kurkistin sen tassuun ja ensimmäiseksi minua kohtasi pienoinen haju. Ei mitenkään epämiellyttävä, muttei rakastettavakaan. Sitten KAUHISTUIN. Sillä oli jokin ihme valkoista mönjää ja kaikkea punaista kuivunutta verta ja kaikkea äklöä. Diagnoosini oli tulehtunut haava, ja kerta kun sunnuntai oli kyseessä, ni ei muuta kuin googlaamaan. Sieltä löytyi vaikka mitä kaikkea, tassuihottumaa, jotain ihme furunkuloosia ja ties mitä. Sitten soitto Viikkiin, sillä halusin tietää tilanteen vakavuuden, entäpä jos sillä olikin sieni mutten vain tunnistanut sitä? Puhelu meni kutakuinkin näin:

-HEi! Koirallani on mitä todennäköisimmin tulehtunut haava, ja siinä on jotain valkoista mönjää ja siinä on hieman outo haju. Mitähän se olisi?

"Taitaa olla tulehtunut haava."

-Okei, kuinka vakavaa, se on kooltaan noin 1cm halkaisijan omaava ympyrä.

"..."

-Pitääkö mennä eläinlääkäriin?

"No varmaankin... viimeistään siinä vaiheessa, kun koira ei enää kävele."

-Ahaa. Voinko tehdä jotain koirani olon parantamiseksi? Se ei arastele jalkaa ja juoksee ja hyppii aivan iloisesti.

"..."

-Miten olisi vaikka paketti? Minulla on ainakin siteitä ja Septidiniä.

"Joo varmaan... voisit laittaa sille vaikka sukan."

-Ai koirien sukan vai oikean ihmisen sukan siis täh?!?!?!

"Siis sukka."

-Kiitti moi.

 

:) Netistäkin irtosi enemmän tietoa, hemmetti minäkin olisin ollut parempi vastaamaan! No laitoin sille sitten septidiniä, laastarin, vanutuppoa, siteen, teippiä ja lopuksi oman sukkani. Maanantaina Fantsu oli purrut sukkaani reiän, jolloin siirryimme Akselin sukkaan, mutta se puri siihen reiän myös. Onneksi vihdoin tavoitimme maanantaina eläinlääkäriystävämme, jolla on oma vastaanotto Espoon ... Nöykkiössä tai jossain mikä kuulostaa vaikeasti lausuttavalta. Saimme luvan ostaa Sibicortia, jota levitetään kahdesti päivässä. Jos haava ei parane kahdessa viikossa, niin menemme hänen vastaanotolleen. Kannattaa pitää kuivana. Kovin tavallista näin talviaikaan, kun lumen seassa on jäätä, ja koira saattaa saada haavan, jota se alkaa nuolemaan, jolloin se tulehtuu. Eipä sen kummempia. :D Säästin vähän teitä ja otin kuvan siitä vasta tänään. Haava on parantunut todella hyvin.

 

Wuf!